Olen Manuela Bosco,  34-vuotias suomalaisitalialainen taiteilija. Minulla on kaksi muodollista korkeakoulututkintoa taidealoilta taidekasvatuksen ja teatteritaiteen tiimoilta Jyväskylästä ja Roomasta, mutta todellinen taide on mielestäni jotain, mitä ei opiskella teknisesti, vaan saadaan lahjana antautumalla ja avautumalla. Ottamalla vastaan. Ja tähän kaikkeen tarvitaan ennen kaikkea yhtä asiaa: toimintaa. On tehtävä, tehtävä ja tehtävä.

Elämääni on mahtunut valtavasti värejä ja muotoja. Se on ollut hyvin runsasta, riemukasta, intohimoista, dramaattista, surullista, ravitsevaa, voimallista, seesteistä, levollista ja innostavaa. Siihen on sisältynyt suuri määrä siunausta. Matkustamista, muutoksia, muuttoja, luopumista, uudelleensyntymistä ja uusiutumista. Uutta elämää vanhan tilalle. Muutos on aina ollut minulle voimakas ja tervetullut ystävä. Olen oppinut luottamaan sen syvään viisauteen ja tietoon.  Olen viettänyt elämäni ensimmäiset vuodet urheilukentillä ja juossut aitoja Suomen maajoukkueessa kymmenen vuoden ajan. Juoksemisen jälkeen lähdin Italiaan opiskelemaan näyttelijäksi. Tuohon elämänvaiheeseen liittyi yksi tärkeimmistä henkisistä muutoksista, joita olen kokenut. Koko maailmankuvani koki dramaattisen muutoksen. Elämän henkinen, näkymätön todellisuus tuli näkyväksi tavalla, joka muutti kirjaimellisesti kaiken. Se palautti minulle sen näkökyvyn ja herkkyyden, joka minulla oli tänne syntyessäni. Se palautti minuun tiedon todellisesta olemuksestani. Opin luottamaan rakkauteen. Sisälläni oli nyt syvä tieto ja rauha rakkauden perimmäisestä todellisuudesta, elämäämme ylläpitävänä voimana. Se muutti minut. Rentoutti.

Valmistumisen jälkeen asuin hetken Lontoossa, josta palasin Helsinkiin 2010. Tuohon aikaan valmistelin esikoiskirjaani Ylitys (Teos 2012), perustin yritykseni ja aloittelin uraani näyttelijänä. Näiden viiden vuoden aikana olen työskennellyt televisiossa, teatterissa ja kameran edessä. Tämän lisäksi vuosiin on mahtunut lukuisa määrä luentoja ja puhekeikkoja, lempiaiheenani henkisen elämän vaikutus fyysiseen todellisuuteen. Olen tehnyt yhteistyötä mm. psykologien, mielenterveysseuran, eri alojen yritysten, työhyvinvoinnin, yritysjohtajien, nuorten ja lasten parissa. Uusin kirjallinen tuotos on lastenkirja Pöytä joka tahtoi kodin (Otava/MLL 2015) yhdessä Pamela Tolan kanssa. Tällä hetkellä minulla on kunnia toimia Suomi100 -juhlavuoden hallituksen jäsenenä. Syyskuussa 2015 avautui ensimmäisen taidenäyttelyni.

Ensimmäisen äitiyslomani muutti ammatillisen elämäni suunnan. Olen harrastanut maalaamista aina, mutta ohittamaton tarve maalaamiseen voimistui niin hurjaksi esikoiseni ensimmäisen vuoden aikana, että minun oli pakko ottaa sisäinen kehoitus vakavasti. Siitä alkoi elämässäni uusi sivu. Heittäydyin maalaamaan kaikella sillä intohimolla ja intensiteetillä, jolla olen elämässäni tottunut tekemään itselleni tärkeitä asioita. Tätä kirjoittaessani tuosta hetkestä on kulunut aikaa kolmisen vuotta, ja maalaamisesta on tullut päätyöni. Koen, että elämä on valmistanut minua kaikki nämä vuodet tähän ammattiin. Tässä yhdistyvät kaikki ne elämän oleelliset elementit, jotka koen elämässä oleellisiksi. Näkymätön tulee näkyväksi tavalla, jota ei tarvitse selittää, koska se tuntuu sielussa ja sydämessä. Ja se riittää. Maalaaminen on elämäni onnellisimpia asioita, enkä pysty sanoin kuvailemaan puhtaan ilon tunnetta, jota koen pensseleiden, värien ja kankaan äärellä. Maalatessani, tunnen olevani maailmassa jossa mahdollisuudet ovat rajattomat. Kaikki on uutta ja kiehtovasti ikiaikaisen vanhaa. Maalaminen yhdistää kaiken sen mitä syvästi rakastan. Abstrakti kauneus, kaaos ja harmonia, yllätyksellisyys ja syvä yhteys läsnäoloon, jonka seurauksena luova prosessi tapahtuu. Koen, että kaikki mitä tämän taiteellisen prosessin aikana syntyy, tulee armosta käsin. Lahjana. Valossa on kaikki värit.